Kolmas kerta toden sanoo

No niin, nyt olen kolmatta kertaa ehdolla HYYn edustajistonvaaleissa. Mietin kyllä pitkään mukaan lähtemistä, mutta tunsi, että vielä riittää annettavaa ylioppilaskunnalle. Mielestäni HYYn edustajisto tarvitsee myös pitkän linjan toimijoita, joilla on kokemusta ja näkemystä ylioppilaskunnan luotsaamisesta - ja kiinnostusta jakaa näkemyksiään muiden kanssa.

Vaalikamppailusta on odotettavissa kiihkeä: jotkut ryhmät ovat aloittaneet kampanjansa parjaamalla muita. Luonnollisesti kärkevä retoriikka kuuluu poliittiseen toimintaan. Kuulisin kuitenkin mieluummin keskustelua itse asia-aiheista: mikä on HYYn rooli ja toiminta tulevaisuudessa ja miten tähän tavoitetilaan päästään? Parasta edustajistourani aikana ovatkin olleet eri näkökulmia esiintuovat keskustelut: näitä soisin olevan enemmänkin. Itse haluan osallistua positiivisen ja hyvähenkisen vaalikampanjaan oman ryhmäni kanssa.

Myös satumainen sattuma on kolmannen kerran käynyt ehdokasnumeroiden arvonnassa: HYAL sai taas ensimmäiset ehdokasnumerot. Jo kolmansissa vaaleissa peräjälkeen HYAL:n ehdokkaat ovat kärkipään numeroilla: nyt siis numeroilla 2-113. Hämmästyttävää, mutta totta!

Kermapyllyt keskustassa

YLE riemastutti eilen allekirjoittanutta Hullu juttu-ohjelmallaan, jossa käsiteltiin "humoristisen räväkästi" mm. opiskelijoiden asumista. Tämä viihteellisempi dokumenttiohjelma ihmetteli, miksi "kermapyllyopiskelijat" kinuavat lisää rahaa, vaikka kuluttavat sen dokaamiseen ja keskusta-asumiseen. Koivukylässä olisi NIIN mukavia ja halpoja solukämppiä että! Eli lopettakaa valittaminen ja muuttakaa halpojen asuntojen Vantaalle!

Mitäköhän siitä tulisi, jos YLE tekisi ohjelman eläkeläisistä samalla teemalla? "Lopettakaa rahasta ruikuttaminen, senkin kermapyllyvanhukset! Teidän eläkkeennehän riittää vallan hyvin asumiseen Kouvolan keskustassa kaikkien palveluiden äärellä, muuttakaa sinne! Ja miksei samalla siirrettäisi kaikkia työttömiä aidattuun telttakylään Sipooseen!"

Miksi minusta tuli järjestöaktiivi?

Humanistisen tiedekunnan orientoivissa opinnoissa pääsin puhumaan omasta opiskeluhistoriastani. Oli jotenkin jännää tarkastella omaa yliopisto"uraansa" ja katsoa taaksepäin. Kiinnostavasta asiasta on vain ajautunut uusiin, vielä kiinnostavampiin asioihin, ja järjestöaktiivisuudesta on tullut elämäntapa.

Vaikka joskus miettii, miten nopeasti sitä olisi voinut valmistua ilman kaikkea ylimääräistä sälää, mitään en kadu. Itse asiassa, opiskeluaika on ollut elämäni (tähän mennessä) parasta aikaa. Ilman järjestötoimintaa elämäni olisi ollut huomattavasti köyhempää. Järjestötoiminnassa on tullut välillä itkettyä, mutta lähinnä naurettua. Järjestötoiminnassa olen myös tutustunut elämäni tärkeimpiin ihmisiin, joita ilman en enää voisi kuvitella olevani.

Miksi minusta siis tuli järjestöaktiivi? Varmaan siksi, että olen kiinnostunut ihmisistä ja asioiden tekemisestä yhdessä. Ihmisethän ne järjestöt kuitenkin tekevät.