Humanistisen tiedekunnan orientoivissa opinnoissa pääsin puhumaan omasta opiskeluhistoriastani. Oli jotenkin jännää tarkastella omaa yliopisto"uraansa" ja katsoa taaksepäin. Kiinnostavasta asiasta on vain ajautunut uusiin, vielä kiinnostavampiin asioihin, ja järjestöaktiivisuudesta on tullut elämäntapa.
Vaikka joskus miettii, miten nopeasti sitä olisi voinut valmistua ilman kaikkea ylimääräistä sälää, mitään en kadu. Itse asiassa, opiskeluaika on ollut elämäni (tähän mennessä) parasta aikaa. Ilman järjestötoimintaa elämäni olisi ollut huomattavasti köyhempää. Järjestötoiminnassa on tullut välillä itkettyä, mutta lähinnä naurettua. Järjestötoiminnassa olen myös tutustunut elämäni tärkeimpiin ihmisiin, joita ilman en enää voisi kuvitella olevani.
Miksi minusta siis tuli järjestöaktiivi? Varmaan siksi, että olen kiinnostunut ihmisistä ja asioiden tekemisestä yhdessä. Ihmisethän ne järjestöt kuitenkin tekevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti