Pedron kasvishöystön koston poika

Jouni teki muuten mielenkiintoisen havainnon koskien Pedron kasvishöystöä. Pankaapa Googleen hakusanaksi "Pedron kasvishöystö" ja yllättykää Kuukkelin ehdotuksesta. Tässä on selvästikin jotain freudilaista...

Sitseilyn ihana maailma

Olin eilen Kronoksen fuksisitseillä Alinassa. Onneksi elämä alkaa taas voittaa. Sitsit olivat perinteisiäkin perinteisemmät: laulu raikasi ja viini virtasi niin kurkuissa kuin pöydälläkin. Tunnelmaa voi kyllä kehua erinomaiseksi. Lisäksi fuksit olivat koristelleen juhlatilan erittäin kunnioitusta herättävällä nokkeluudella. Kuten kunnon sitseillä kuuluukin, ruoka oli myöhässä ja kylmää, mutta vastaavasti snapsit olivat lämpimiä. Tässä voi kyllä kääntää syyttävän sormen sitsitilojen huonoon varusteluun: ruokia pitää tehdä useassa eri keittiössä huonoilla vehkeillä, joten ei ihme jos homma välillä kusahtaa. Onnistuin itse nakittautumaan kahvinkeittoon: tuloksena oli jotakin etäisesti tervaa muistuttavaa lientä, jota Matti luonnehti vahvuusasteeltaan lähinnä espressoksi. Jälkiruoan kanssa join sitten teetä.

Sitseillä aina sattuu ja tapahtuu: on aivan luonnollista, että kaikki ei mene ihan viimeisen päälle nappiin. Harvassa opiskelijajärjestössä on ravintola- ja bilealan ammattilaisia, jotka pystyisivät kellontarkasti ajoittamaan juhlavalmistelut ja taikomaan kädenkäänteessä viiden tähden gourmet-aterioita sadalle hengelle. Mutta eihän se olekaan homman juju. Sitsien päätarkoitus on pitää hauskaa ja nauttia yhdessäolosta muiden opiskelukavereiden kanssa. Se kyllä onnistui erinomaisesti ainakin eilen, mistä kiitos kaikille osanottajille. Harmittaa vain, että HYY:n tarjoamat tilat ovat niin täysin epäsopivia sitseille. Erityisesti ottivat päähän paripuolet kahvinkeittimet (en löytänyt yhtään oikeaa keitin-suodatin-pannu-yhdistelmää) sekä Mannerheim-salin tiskikoneen yhteistyökyvyttömyys. Mistäpä sitä sitsien järjestäjät enemmän nauttisivat kuin koko ruokailuastiaston pesemisestä käsin yhden aikaan yöllä.

Mielestäni HYY kaipaa kipeästi modernia sitsitilaa, jota voisi muunnella esimerkiksi kokoustilaksi tai väliaikaismajoitukseksi järjestöjen vieraille. Varustukseen pitäisi ehdottomasti kuulua kunnon ruoanlaittotilat, niihin monipuolinen astiasto kokkausvälineineen sekä hyvät siivoustilat. Suihkumahdollisuus olisi hyvä monikäyttöisyyttä ajatellen, eikä se varmasti olisi turha koko päivän järjestelyjä hikipäissään hoitaneille sitseilijöillekään. Hyvistä tiloista myös haluttaisiin pitää huolta, toisin kuin Alinan liankarstoittamasta keittiönkorvikkeesta. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon järjestäjien aikaa ja vaivaa toimivat tilat säästävät. Pääsisivät sitten järjestäjätkin joskus pöytään samaan aikaan muiden kanssa.

Pedron kasvishöystön kosto

Tässä on nyt viime aikoina tullut ilmeisistä syistä keskusteltua paljonkin ylioppilaskunnan palveluista eri ihmisten kanssa, ja yhdeksi suosikkiaiheeksi on kohonnyut Pedron kasvishöystö. Tiedättehän tuon Unicafen ruokalistan kukkasen, joka ilmaantuu tasaisin väliajoin elähdyttämään kaikkien kasvissyöjien mieliä. Yleinen mielipide (ainakin minun ystäväpiirissäni) on, että tämä Pedron kokkaus on toistuvasti osoittautunut mieltäraastavaksi ylläripylläriksi. Sapuskaan kun tunnutaan dumppaavan viikon jämäkasvikset ja kaikki muu ylimääräinen. Kerran kaverini ihmetteli tunnistamatonta ruoka-ainetta: se muistutti etäisesti lihaa, mutta tarkkaa varmuutta siitä emme ikinä saaneet. Ilmeisesti se oli sitten sitä Pedroa itseään. Okei, ei hyvää ruokaa saa heittää hukkaan. Mutta eihän lihansyöjillekään tarjota Unicafessa viikon ruokalistan keräilyeriä täyteen hintaan UUTENA ruokana. Ja jos "Pedro" on tehty ihan uusista ruoka-aineista, niin miten siitä saadaan kerta kerran jälkeen aina yhtä karmivaa?

Ruoka nyt on mieltä kiihottava puheenaihe aina, erityisesti vaalien alla. Sitoutumaton Vasemmisto vaatii vaaliohjelmassaan tarjoamaan ensisijaisesti lähiruokaa ja luomusta tehtyä ruokaa. No joo, onhan ajatus ihan kiva. Mutta fakta on se, että luomu tai lähiruoka ei välttämättä takaa oikeasti ympäristöystävällistä ruokaa. Pitkään Suomen talveen kun saadaan tuoreita kasviksia vain joko ulkomailta (rahtikustannukset) tai kasvihuoneista (vie jumalattomasti sähköä). Siis jos TODELLA haluaisimme vaikuttaa ympäristön tilaan, talvella söisimme vain maakellarissa säilyviä kotimaisia vihanneksia. Enkä usko, että kovin moni suomalainen kasvissyöjä suostuisi vetämään puolta vuotta pelkkiä porkkana- ja lanttupihvejä.

Mielestäni Unicafen tulisi tarjota ravitsevaa ja kohtuuhintaista ruokaa KAIKILLE. Jos ruoka sen lisäksi on eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettu, niin sehän on vain plussaa. Mutta korkea vaatimustaso ruoan tuottajataustan suhteen valitettavasti nostaa hintoja huomattavasti. Itse ainakin syön mieluumin hyvää, halpaa ja monipuolista sapuskaa kuin maksan itseni kipeäksi ulkomailta tuoduista raaka-aineista valmistetusta luomuruoasta. Kestävää kehitystä voi tukea muutenkin.

Ja mitä siihen Pedron kasvishöystöön tulee, otan mielelläni kommentteja ja ehdotuksia vastaan aiheen tiimoilta. Mikään kun ei tunnetusti muutu, jos joku ei siitä älähdä.

Tiedekuntaneuvoston kokouksessa

Tänään edustin taas humanistisen tiedekuntaneuvoston kokouksessa. Ei liene yllätys, että eniten puhutti tiedekunnan rahanjako. Tiedekunnan ja yliopiston linja kun on viime aikoina ollut niin tiukka, että laitoksille myönnetty raha ei riitä edes vakinaisen henkilökunnan palkkojen maksuun. Kun rahaa ei ole, avoimet virat jätetään täyttämättä ja henkilökunta pannaan virkavapaalle rahan säästämiseksi. Järjestelystä kärsivät niin henkilökunta kuin opiskelijatkin. Opetusta vähennetään, seminaariryhmät pullistelevat ylitäysinä ja vastaanotoilla tapaa työtaakan uuvuttamia assistentteja. Suorita siinä sitten pakollisia kursseja kun luentosali on täyteenammuttu kuin Stockan herkku Hulluina Päivinä.

No huh huh. Pitäisiköhän näinä tulosvastuun kultaisina aikoina miettiä hiukan parempia säästökeinoja? Opiskelijat kun eivät valmistu tavoiteajoissa, jos kurssit jäävät laitosten resurssipulan takia suorittamatta. Vai aiotaanko yliopstosta tehdä kirjekurssilla suoritettava kirjatenttiapparaatti?

Jalosukuista toimintaa?

Tässäpä iloinen kuva opintomatkalta Wienistä. Olen sittemmin harkinnut uraa monarkian parissa, sen verran hyvin tuo Habsburgien keisarikruunu istui päähäni. Kuvan tiimoilta eräs ystäväni ehdotti vaalilauseeksi "Leipää ja sirkushuveja kansalle! Äänestä Kataa!"

Vaaliteemoja

Mietin tässä, mitkä ovat erityisesti minulle tärkeitä teemoja edustajiston vaaleissa. Tässä muutama sydäntä lähellä oleva kohta ranskalaisin viivoin.

- Uutta Leppätaloa suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota järjestöjen tarpeisiin: HYY:n järjestöt kaipaavat nykyaikaista sitsitilaa, tarpeeksi tilavaa sauna – ja oleskelutilaa sekä lisää biletiloja.

-Unicafen tehtävä on tarjota monipuolista ja kohtuuhintaista ruokaa opiskelijoille.

-Järjestöt ovat HYY:n toiminnan selkäranka. Siksi järjestöjen tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.

-Opiskelijat ovat tasa-arvoisia yliopistoyhteisön jäseniä, eivät asiakkaita. Siksi opiskelijoiden on saatava kattava edustus yliopiston hallinnon eri tasoille.

-Yliopiston tarkoitus on tuottaa akateemisia kansalaisia, ei suoltaa kustannustehokkaasti putkimaistereita. Siksi keinotekoisista opintoaikojen rajauksista on luovuttava. Opintoaikojen lyhentämiseksi on tehostettava opintojen ohjausta, nostettava opintotukea ja mahdollistettava erilaiset elämäntilanteet.