Ylioppilasliikkeen hiekkalaatikolla

Tässä on nyt se kuuluisa ylioppilaspolitiikan hiekkalaatikko! Hiekkalaatikolla poliittisia hiekkakakkuleikkejä leikkimässä allekirjoittanut ja SYL:n puheenjohtaja Lasse Männistö. Kiitos TYY:n pj Eric Carverille tästä näpäyksestä.

Edarin maku

Löytyipä tämäkin viimevuotisen Madridin-matkan kuva. Todiste siitä, että edari on tiukasti hyppysissäni.

Miltäkö edari sitten maistuu? Maku on tiukan omenainen, hapokas ja täyteläinen. Jälkimaku on kuitenkin aavistuksen katkera...

Kolmas kerta toden sanoo

No niin, nyt olen kolmatta kertaa ehdolla HYYn edustajistonvaaleissa. Mietin kyllä pitkään mukaan lähtemistä, mutta tunsi, että vielä riittää annettavaa ylioppilaskunnalle. Mielestäni HYYn edustajisto tarvitsee myös pitkän linjan toimijoita, joilla on kokemusta ja näkemystä ylioppilaskunnan luotsaamisesta - ja kiinnostusta jakaa näkemyksiään muiden kanssa.

Vaalikamppailusta on odotettavissa kiihkeä: jotkut ryhmät ovat aloittaneet kampanjansa parjaamalla muita. Luonnollisesti kärkevä retoriikka kuuluu poliittiseen toimintaan. Kuulisin kuitenkin mieluummin keskustelua itse asia-aiheista: mikä on HYYn rooli ja toiminta tulevaisuudessa ja miten tähän tavoitetilaan päästään? Parasta edustajistourani aikana ovatkin olleet eri näkökulmia esiintuovat keskustelut: näitä soisin olevan enemmänkin. Itse haluan osallistua positiivisen ja hyvähenkisen vaalikampanjaan oman ryhmäni kanssa.

Myös satumainen sattuma on kolmannen kerran käynyt ehdokasnumeroiden arvonnassa: HYAL sai taas ensimmäiset ehdokasnumerot. Jo kolmansissa vaaleissa peräjälkeen HYAL:n ehdokkaat ovat kärkipään numeroilla: nyt siis numeroilla 2-113. Hämmästyttävää, mutta totta!

Kermapyllyt keskustassa

YLE riemastutti eilen allekirjoittanutta Hullu juttu-ohjelmallaan, jossa käsiteltiin "humoristisen räväkästi" mm. opiskelijoiden asumista. Tämä viihteellisempi dokumenttiohjelma ihmetteli, miksi "kermapyllyopiskelijat" kinuavat lisää rahaa, vaikka kuluttavat sen dokaamiseen ja keskusta-asumiseen. Koivukylässä olisi NIIN mukavia ja halpoja solukämppiä että! Eli lopettakaa valittaminen ja muuttakaa halpojen asuntojen Vantaalle!

Mitäköhän siitä tulisi, jos YLE tekisi ohjelman eläkeläisistä samalla teemalla? "Lopettakaa rahasta ruikuttaminen, senkin kermapyllyvanhukset! Teidän eläkkeennehän riittää vallan hyvin asumiseen Kouvolan keskustassa kaikkien palveluiden äärellä, muuttakaa sinne! Ja miksei samalla siirrettäisi kaikkia työttömiä aidattuun telttakylään Sipooseen!"

Miksi minusta tuli järjestöaktiivi?

Humanistisen tiedekunnan orientoivissa opinnoissa pääsin puhumaan omasta opiskeluhistoriastani. Oli jotenkin jännää tarkastella omaa yliopisto"uraansa" ja katsoa taaksepäin. Kiinnostavasta asiasta on vain ajautunut uusiin, vielä kiinnostavampiin asioihin, ja järjestöaktiivisuudesta on tullut elämäntapa.

Vaikka joskus miettii, miten nopeasti sitä olisi voinut valmistua ilman kaikkea ylimääräistä sälää, mitään en kadu. Itse asiassa, opiskeluaika on ollut elämäni (tähän mennessä) parasta aikaa. Ilman järjestötoimintaa elämäni olisi ollut huomattavasti köyhempää. Järjestötoiminnassa on tullut välillä itkettyä, mutta lähinnä naurettua. Järjestötoiminnassa olen myös tutustunut elämäni tärkeimpiin ihmisiin, joita ilman en enää voisi kuvitella olevani.

Miksi minusta siis tuli järjestöaktiivi? Varmaan siksi, että olen kiinnostunut ihmisistä ja asioiden tekemisestä yhdessä. Ihmisethän ne järjestöt kuitenkin tekevät.

Virtuaalisessa ihmemaassa

Kuinkahan paljon tehokasta työaikaa kansantaloutemme menettää erilaisten virtuaalisten yhteisöjen kautta? Aloin pohtia tätä, kun sain ensiksi kutsun LinkedIniin, sitten Facebookiin ja lopulta Lyyraan . Kaikkia näitä kun päivittelee, hurahtaa päivä kivasti (kuten tässäkin huomaa)...:)

Korkeakoulu ei ole tuotantotehdas

Tutkijat Sami Napari ja Oskari Juurikkala ilmaisivat lauantaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla syvän huolensa Suomen korkeakoulujärjestelmän tilasta. Ratkaisuksi ongelmiin - kuten pitkiin opintoaikoihin - tutkijat näkevät kaikkiin opiskelijoihin ulotettavat lukukausimaksut. Lukukausimaksut ratkaisisivat tutkijoiden mielestä niin korkeakoulujen kuin koko valtiontaloudenkin ongelmat motivoimalla opiskelijoita entistä parempiin ja tehokkaampiin opintoihin. Naparin ja Juurikkalan ajattelussa on takana viisaita ajatuksenjuoksuja. Valitettavasti tutkijat ovat kuitenkin lähteneet ratkomaan koulutusjärjestelmämme ongelmia väärästä päästä, tarjoamalla opiskelijoille porkkanan sijasta keppiä.

Tutkijoiden mukaan nykyinen järjestelmä kannustaa ylikouluttautumaan ja roikkumaan opintojen parissa turhaan. Jos korkeakouluissa opiskelevien määrää todella halutaan vähentää, onnistuu se helpommin pudottamalla uusien opiskelijoiden sisäänottomääriä ja takaamalla opintojaan suorittaville riittävät mahdollisuudet keskittyä täysipäiväisesti opiskeluun.

Lukukausimaksut karsisivat kyllä hakijoita, mutta vain alemmasta sosioekonomisesta asemasta ponnistavia. Naparin ja Juurikkalan markkinoimat stipendijärjestelmät eivät ole sama asia kuin maksuton koulutus. Vain huippulahjakkailla olisi mahdollisuus kaikki lukukausimaksut kattaviin
stipendeihin, muiden maksaessa itse opinnoistaan. Tällöin vähemmän lahjakkaat, mutta varakkaat opiskelijat saisivat maksua vastaan jatkaa opintojaan vuodesta toiseen.

Opintojen pitkittymisen syihin lukukausimaksut eivät auttaisi, vaan pikemminkin pahentaisivat niitä. Vähävaraisten opiskelijoiden olisi työskenneltävä nykyistäkin enemmän kattaakseen välttämättömien elinkustannusten lisäksi myös lukukausimaksut, mikä taas aiheuttaisi opintojen pitkittymistä. Tutkijoiden pieninä pitämät muutaman tuhannen euro lukukausimaksut eivät ole pikkuraha opiskelijoille, joista jo nyt moni sinnittelee köyhyysrajan alapuolella. Voikin kysyä, onko Suomella varaa rajata korkeakoulutettaviksi vain se osa kansasta, jolla on varaa maksaa koulutuksestaan?

Huolestuttavinta Naparin ja Juurikkalan kirjoituksessa on kuitenkin näkemys korkeakouluista fordilaisina tehotuotantolaitoksina, joiden ainoa tehtävä on suoltaa maistereita liukuhihnalta tavoiteajassa. Onko tämä todellakin korkeakoulujärjestelmämme tehtävä? Tuottaa mahdollisimman halvalla ja nopeasti työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin? Vai ehkä sittenkin kasvattaa ajattelevia ja sivistyneitä kansalaisia kehittämään yhteiskuntaamme?

Yliopistolain perusteella yliopistojen tehtävä ei ole vain tuottaa maistereita, vaan edistää sivistystä sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Taloudellisen tehokkuuden mantran hokeminen on nykyaikana niin huippumuodikasta, ettei sitä juuri kukaan
uskalla kyseenalaistaa. Minkä arvon olemme valmiita antamaan sille viisaudelle, joka opiskelijalle karttuu opintopisteiden lisäksi? Minkä arvon annamme sosiaalisille kyvyille, käytännössä opituille johtamis- ja organisaatiotaidoille, henkiselle pääomalle joka kertyy opintovuosien aikana luentosalien ulkopuolella? Maamme ei olisi koskaan kehittynyt sivistysvaltioksi ilman tätä Naparin ja Juurikkalan sivuuttamaa pääomaa.

Kaikki korkeakouluissa saatava oppi ei ole mitattavissa talouden termeillä muuten kuin välillisesti: yhteiskuntamme henkisessä tilassa, kansalaisten hyvinvoinnissa sekä älyllisessä ja moraalisessa keskustelussa. Ainakin yliopistojen tehtävä on kasvattaa akateemisia ja sivistyneitä kansalaisia, jotka kykenevät näkemään elämän moninaisuuden yksinkertaistavien lukujen takaa.

Aika lentää

Mikä latteuksien latteus! Mutta NIIIIIN totta. Kohta on jo huhtikuu, ja tuntuu että vasta eilen oli tammikuun alku. HYY-toiminta on mahtavaa, mutta vie suunnattoman paljon aikaa. Keskustoimistolla ei tarvitse edes erikseen jumittaa tai nysvätä, ja saa silti kulumaan koko päivän (siis sen normaalin 12-tuntisen). Mitä sitten tein tänään?

7.00 Herätyskello soi.
7.05 Herätyskello soi uudelleen.
7.10 Herätyskello soi kolmannen kerran (herätyskello lyödään pois päältä)
7.30 Havahtuminen ja uusi nukahtaminen.
7.45 Pakko kai se on nousta.
8.00 Aamupala, toimistolle lähtö
9.00-13.15 Hallituksen kokous
13.15-14 Sähköposti, kiireelliset puhelut
14-14.30 Unicafen antimista nauttimista
14.30-18.30 All work and some play.
---> Kotiin, sähköpostia, töitä kotona ja kotitöitä.

(Sinänsä epätyypillinen päivä, että lähdin kotiin jo ennen seitsemää) Alkuviikon sairastelu painaa vielä päälle. Ehkä parempi siis mennä nukkumaan. Huomenna taas Rankka Päivä (tm) ja Suuria Päätöksiä (tm). Kuten eräs professori sanoisi, elämme perkeleenmoista murroksen aikaa.